Mukava työviikko takana, hieman raskas tosin. Öisinkin tullut pari hälytystä tällä viikolla, mitä ei aikaisemmin ole tapahtunut.
Tänä aamuna päättyi viikon viimeinen työvuoro, ja päätin juhlistaa sitä lähtemällä shoppailemaan. Matkustin sherutilla (jaettu taksi) n. 20 kilometriä Nahariyasta sijaitsevaan ostoskeskukseen, jota minulle oli suositeltu. En muistanut ostoskeskuksen nimeä eikä sherutin kuljettaja puhunut englantia, mutta jotenkin pääsin perille kanssamatkustajien avulla. Matka ei ollut hinnalla pilattu, n. 2 € / suunta.
Ostoskeskus oli suuri, mutta hintataso aika kallis. Tarkoitukseni oli ostaa vaatteita, mutta ne jäivät ikävä kyllä kauppoihin. Totesin, että löydän vaatteet Nahariyan pikkukaupoista halvemmalla. Mukaan lähti sen sijaan musiikkia, Idan Raichelin (http://en.wikipedia.org/wiki/Idan_Raichel) ja Avishai Cohenin (http://en.wikipedia.org/wiki/Avishai_Cohen) CD-levyt. Maksoin niistä yhteensä n. 20 euroa. Kiertelin kauppakeskusta pari tuntia, söin lounaaksi kiinalaista (nam nam) ja palasin sherutilla takaisin Nahariyaan. Matkalla työkaverini soitti, ja kutsui minut illaksi kylään hänen ja hänen poikaystävänsä luokseen. Hänen poikaystävänsä on minun yksikköni vastaava työntekijä, joten tunnen hänet ennestään.
Päästyäni perille Nahariyaan kävin vielä shoppailemassa vähän lisää - ostin mm. hameen, leipomosta tuoretta leipää aamuksi, sekä muistivihkon heprean kurssia varten. Kurssi alkaa sunnuntaina ja ensimmäinen tunti on ilmainen kokeilutunti. Mikäli haluamme jatkaa (minä ainakin haluan!!), opiskelemme 1,5 tuntia kerrallaan kahdesti viikossa. Opettaja ei paljon puhu englantia (totesin tämän ilmoittautuessani kurssille puhelimitse), joten kieltä on pakko oppia nopeaan tahtiin.
Tässä vähän tunnelmia Nahariyan keskustasta tältä illalta.
Päästyäni asunnolle naapurin saksalaiset kävivät vielä kylässä, ennen kuin lähdin työkavereitteni luo vierailemaan. Matkustin heidän luokseen taksilla. Kuski ihmetteli, mistä sain hullun idean tulla Israeliin. En osannut vastata kysymykseen, mutta kuskilla oli oma ehdotus - Ehkä olin unohtanut ottaa lääkkeni?
Täytyy ihailla tätä israelilaisten suorapuheisuutta ja huumoria.
Ilta oli mukava ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Sain taas uusia vierailukutsuja ja uskalsin jopa esittää vastakutsuja, vaikka asunnossani ei ole edes istumapaikkoja vieraille! Mutta se korjaantunee pian, saan tänne luultavasti sohvan ja pöydän. Makkarissa on kyllä jo ennestään yksi sohva, mutta tarvitsen sitä siellä.
Tällä viikolla sain myös keittolevyn ja mikroa muistuttavan pienen uunin ruoanlaittoa varten. Molemmat testattu ja hyvät sapuskat tuli! Nyt alkaa tämä asunto tuntua kodilta. Varsinkin kun "Gekko Kekkoseksi" ristimäni kotigekko otti hatkat! Eipä tarvi enää pelätä, että mihin käsi osuu, kun pimeässä haparoi valonkatkaisijaa.
torstai 28. lokakuuta 2010
torstai 21. lokakuuta 2010
Päiväreissu Akkossa
 |
| Minulla oli tänään vapaapäivä, ja kävin katsastamssa läheisen Akkon kaupungin. Matkaa sinne oli junalla vain noin 10 minuuttia. Lisätietoa Akkosta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Akko |
 |
| Akko on vanha muurein ympäröity kaupunki. Se mainitaan jo vanhassa testamentissa. Sen valloittajia ovat olleet mm. Alexanteri suuri, Rikhard Leijonamieli, egyptiläiset, syyrialaiset, arabit, ottomaanit, ristiretkeläiset.. jne. |
 |
| Muurille pääsee myös kävelemään. En kokeillut vielä tällä reissulla. |
 |
| Kadut olivat todella kapeita ja sokkeloisia. |
 |
| Akkon vanha kaupunki on vain n. neliökilometrin kokoinen alue, mutta silti siellä asuu paljon arabeja. Asunnot ovat pieniä ja ahtaita, eikä elintaso ole ihan huippuluokkaa. |
 |
| Muurien välistä kaunis näkymä suoraan merelle. |
 |
| Akkon uuden kaupungin puolella elämä oli jo heti paljon länsimaisempaa. |
tiistai 19. lokakuuta 2010
Päivitystä
Vähään aikaan ei ole tapahtunut mitään ihmeempää. Olen lähinnä keskittynyt töihin ja arkeen. Ostimme Iriksen kanssa siivousvälineitä tähän asuntoon ja laitoin paikat kuntoon. Kuten kuitenkin kuvista näette, ei tästä ihan luksushuvilaa saa väännettyä! Mutta kotoisaksi tunnen oloni ja olen levittäytynyt tavaroitteni kanssa asuttamaan tätä pikku mökkiä.
Ostin myös vedenkeittimen jotta voin tehdä pikakahvijauheesta päiväkaffit. Juhlistimme ostosta naapureiden (2 vapaaehtoista saksasta) ja Iriksen kanssa juomalla kahvia ja syömällä suklaata puutarhassa. Nam nam!
Eilen valmistimme töissä asiakkaiden kanssa ruokaa (kanaa ja riisiä, ylläri) ja söimme yhdessä. Ruokailun aikana käytiin kiivasta keskustelua mm. politiikasta ja Suomesta. Ihmiset täällä ovat erityisen kiinnostuneita Suomen sääoloista ja Nokia tunnetaan. Muutenkin suomalaisena saa mielestäni ihan hyvää kohtelua, mutta kannattaa varoa ettei hyväksi tunnetun suomalaisen elintason vuoksi veloiteta ylimääräistä ostoksilla. Muutenkin hintataso on täällä aika kallis. Olen verrannut joitan sekä Israelissa että Suomessa myytäviä tuotteita, ja monesti täällä ne tuotteet ovat kalliinpia. Jotkin ruoka-aineet kuitenkin ovat usein edullisempia, ja vaatteita saattaa löytää ihan muutamalla eurolla. Laatu on toki sitten ihan eri asia.
Olen myös löytänyt yhden (!) pankkiautomaatin josta saan nostettua rahaa visa electronillani! Varmasti muistakin saa, mutta tod. näk. vain pienempiä summia, kuten äitini hoksasi vinkata. Pankit ovat iloisempia kun nostat useammin (komission vuoksi).
Tänään minulla on ollut vapaa päivä, tosin yön taas päivystän. En tehnyt mitään erikoisempaa, rentouduin lähinnä ja kävin kaupungilla. Testasin paikallisen McDonaldsin, joka ikävä kyllä oli suuri pettymys (vaikka minulla ei muutenkaan ole kovat odotukset mäkkärin suhteen edes Suomessa).
Sain hyviä uutisia Suomesta. Äiti ja mummi ovat varanneet lennot Israeliin. Myös rakas ystäväni Hannele (jolla on tänään syntymäpäivä, onneksi olkoon!) suunnittelee reissua tänne. Tervetuloa vaan! :)
Ostin myös vedenkeittimen jotta voin tehdä pikakahvijauheesta päiväkaffit. Juhlistimme ostosta naapureiden (2 vapaaehtoista saksasta) ja Iriksen kanssa juomalla kahvia ja syömällä suklaata puutarhassa. Nam nam!
Eilen valmistimme töissä asiakkaiden kanssa ruokaa (kanaa ja riisiä, ylläri) ja söimme yhdessä. Ruokailun aikana käytiin kiivasta keskustelua mm. politiikasta ja Suomesta. Ihmiset täällä ovat erityisen kiinnostuneita Suomen sääoloista ja Nokia tunnetaan. Muutenkin suomalaisena saa mielestäni ihan hyvää kohtelua, mutta kannattaa varoa ettei hyväksi tunnetun suomalaisen elintason vuoksi veloiteta ylimääräistä ostoksilla. Muutenkin hintataso on täällä aika kallis. Olen verrannut joitan sekä Israelissa että Suomessa myytäviä tuotteita, ja monesti täällä ne tuotteet ovat kalliinpia. Jotkin ruoka-aineet kuitenkin ovat usein edullisempia, ja vaatteita saattaa löytää ihan muutamalla eurolla. Laatu on toki sitten ihan eri asia.
Olen myös löytänyt yhden (!) pankkiautomaatin josta saan nostettua rahaa visa electronillani! Varmasti muistakin saa, mutta tod. näk. vain pienempiä summia, kuten äitini hoksasi vinkata. Pankit ovat iloisempia kun nostat useammin (komission vuoksi).
Tänään minulla on ollut vapaa päivä, tosin yön taas päivystän. En tehnyt mitään erikoisempaa, rentouduin lähinnä ja kävin kaupungilla. Testasin paikallisen McDonaldsin, joka ikävä kyllä oli suuri pettymys (vaikka minulla ei muutenkaan ole kovat odotukset mäkkärin suhteen edes Suomessa).
Sain hyviä uutisia Suomesta. Äiti ja mummi ovat varanneet lennot Israeliin. Myös rakas ystäväni Hannele (jolla on tänään syntymäpäivä, onneksi olkoon!) suunnittelee reissua tänne. Tervetuloa vaan! :)
Kuvia..
lauantai 16. lokakuuta 2010
Puutarhasta
perjantai 15. lokakuuta 2010
Illallinen israelilaisittain
Tänään aamulla pomoni ja kontaktihenkilöni Iris herätti minut soitolla ja pyysi minua kanssaan shoppailemaan. Kaupat olisivat näin sapattina n. kello kahteen asti auki.
Sitä ennen hän kuitenkin vei minut kotiinsa, jossa hänellä oli kokkailut kesken. Sain hieman esimakua israelilaisesta ruoanlaitosta. Illaksi minut oli nimittäin kutsuttu syömään Iriksen perheen kanssa.
Nahariyan keskustaan päästyämme yritimme ensin nostaa minulle rahaa automaatista, mutta se ei onnistunut. Sain onneksi nostettua käteistä postista. Missio oli löytää minulle uimapuku, ja se osoittautui yllättävän hankalaksi. Vaikka tänään oli yli 30 astetta lämpömittarissa (ja öisinkin yli kahtakymmentä), israelilaisten ajatukset ovat jo kohdistuneet kohti talvea, eikä uimapukua meinannut löytyä mistään. Lopulta löytyi yksi kauppa, jossa olikin sitten laaja valikoima uikkareita. Myyjä toi minulle ainakin kahdetkymmenet uikkarit sovituskoppiin; "Try this... and this!" "...I'm not so sure about the colours.." "No, just try them!". Ensimmäiset ei istunut ollenkaan, mutta toiset oli tarpeeksi hyvät, joten otin ne. Myyjäkin hyväksyi, vaikka olisi varmaan toivonut että olisin ostanut kaikki 20 uikkaria.
Kävimme vielä Shawarmalla (http://en.wikipedia.org/wiki/Shawarma) Iriksen kanssa, ennen kuin jatkoimme eri suuntiin. Kotimatkalla pysähdyin ruokaostoksilla lähimarketissani. Kaupassa on vähän hankala tehdä ostoksia, kun kaikki etiketit on hepreaksi ja monesti venäjäksi (josta ei juuri ole apua). Joissakin selostus löytyy saksaksi, ja olen huomannut kuinka huonosti sitä osaankaan, vaikka opiskelin 5 vuotta. Muuten pienemmistäkin marketeista löytyy kokoonsa nähden yllättävän laajasti niin ruokia kuin taloustavaraakin. Leipä haetaan yleensä suoraan leipomosta, missä se ei paljon maksa. Ja tuoretta on. Marketeissakin on yleensä pieni valikoima tuoreita leipiä.
Jossain välissä päivää huomasin, etten ollut laittanut aurinkorasvaa ollenkaan. Yritin pysytellä varjossa, enkä jostain kumman syystä palanutkaan, niin kuin yleensä. Aurinko tuntuu paistavan tähän aikaan vuodesta jotenkin yllättävän lempeästi, vaikka kuuma onkin.
Illalla menin Iriksen luo syömään. Vein tuliaiseksi marianneja ja Pandan suklaakonvehteja.
Paikalla oli koko perhe, myös Iriksen vanhemmat, ja ruokailu aloitettiin perinteisin juutalaisin rituaalein. Niitä oli jännä seurata. Kaikilla talon miehillä (myös nuorimmalla pojalla) oli kipat (http://sv.wikipedia.org/wiki/Fil:Kippot.jpg) päässä ja ennen ruokailun alkua talon isäntä luki jonkun rukoustekstin kaikkien seistessä. Sitten hän "siunasi" viinin ja leivän, joita jokainen vuorollaan ikäjärjestyksessä ottivat siemauksen tai palan. Leivän hän dippasi suolaan, en tiedä mistä johtuen. Tämän jälkeen saimme istua ja aloittaa ruokailun.
Ruokaa oli varmaan kymmentä eri lajia. Ne oli valmistanut Iris ja hänen äitinsä. Maistelin kohteliaasti kaikkea, ja hyvää oli. Ruokajuomana oli viini, mutta minulle olisi tarjottu myös Finlandia-vodkaa (no en ottanut)! Muutenkin talonväki oli kiinnostunut kuulemaan Suomesta - puhuttiin mm. Nokiasta ja maanviljelyksestä (josta minulla on hirveästi tietoa...). Iriksen äiti oli viime viikolla saapunut parin viikon lomareissulta Kuubasta, ja hän näytti minulle matkavalokuvia. Jälkiruuaksi nautimme sitruunanlehdistä valmistettua teetä sekä kakkua ja jäätelöä. Sitruunanlehdet olivat Iriksen omasta puutarhasta, ja niitä pitäisi kuulemma saada täältä meidänkin pihasta!
Illallinen oli kerrassaan ihana ja minut otettiin hyvin vastaan. En ikävä kyllä hoksannut ottaa valokuvia! Huomenna on tarkoitus käydä vielä rannalla Iriksen perheen kanssa heti aamusta. Se onkin sitten ensimmäinen uintini välimeressä tällä reissulla.
Kun tulin kotiin, täällä odotti uusi torakka lattialla käpsytellen. En vielä ole ostanut ötökkäspraytä, joten kokeilin josko ilmanraikastinspray olisi tarpeeksi myrkyllistä. No, ei ollut. Keräsin rohkeuteni ja ajatin ötökän rikkalapioon, jolla sinkosin sen pihalle.
Tänään minua on myös purrut itikka ensimmäisen kerran. Niitä täällä ei juuri näy, johtuen varmaan kuivuudesta.
Yritän napsia huomenna kuvia rannalta.
Sitä ennen hän kuitenkin vei minut kotiinsa, jossa hänellä oli kokkailut kesken. Sain hieman esimakua israelilaisesta ruoanlaitosta. Illaksi minut oli nimittäin kutsuttu syömään Iriksen perheen kanssa.
Nahariyan keskustaan päästyämme yritimme ensin nostaa minulle rahaa automaatista, mutta se ei onnistunut. Sain onneksi nostettua käteistä postista. Missio oli löytää minulle uimapuku, ja se osoittautui yllättävän hankalaksi. Vaikka tänään oli yli 30 astetta lämpömittarissa (ja öisinkin yli kahtakymmentä), israelilaisten ajatukset ovat jo kohdistuneet kohti talvea, eikä uimapukua meinannut löytyä mistään. Lopulta löytyi yksi kauppa, jossa olikin sitten laaja valikoima uikkareita. Myyjä toi minulle ainakin kahdetkymmenet uikkarit sovituskoppiin; "Try this... and this!" "...I'm not so sure about the colours.." "No, just try them!". Ensimmäiset ei istunut ollenkaan, mutta toiset oli tarpeeksi hyvät, joten otin ne. Myyjäkin hyväksyi, vaikka olisi varmaan toivonut että olisin ostanut kaikki 20 uikkaria.
Kävimme vielä Shawarmalla (http://en.wikipedia.org/wiki/Shawarma) Iriksen kanssa, ennen kuin jatkoimme eri suuntiin. Kotimatkalla pysähdyin ruokaostoksilla lähimarketissani. Kaupassa on vähän hankala tehdä ostoksia, kun kaikki etiketit on hepreaksi ja monesti venäjäksi (josta ei juuri ole apua). Joissakin selostus löytyy saksaksi, ja olen huomannut kuinka huonosti sitä osaankaan, vaikka opiskelin 5 vuotta. Muuten pienemmistäkin marketeista löytyy kokoonsa nähden yllättävän laajasti niin ruokia kuin taloustavaraakin. Leipä haetaan yleensä suoraan leipomosta, missä se ei paljon maksa. Ja tuoretta on. Marketeissakin on yleensä pieni valikoima tuoreita leipiä.
Jossain välissä päivää huomasin, etten ollut laittanut aurinkorasvaa ollenkaan. Yritin pysytellä varjossa, enkä jostain kumman syystä palanutkaan, niin kuin yleensä. Aurinko tuntuu paistavan tähän aikaan vuodesta jotenkin yllättävän lempeästi, vaikka kuuma onkin.
Illalla menin Iriksen luo syömään. Vein tuliaiseksi marianneja ja Pandan suklaakonvehteja.
Paikalla oli koko perhe, myös Iriksen vanhemmat, ja ruokailu aloitettiin perinteisin juutalaisin rituaalein. Niitä oli jännä seurata. Kaikilla talon miehillä (myös nuorimmalla pojalla) oli kipat (http://sv.wikipedia.org/wiki/Fil:Kippot.jpg) päässä ja ennen ruokailun alkua talon isäntä luki jonkun rukoustekstin kaikkien seistessä. Sitten hän "siunasi" viinin ja leivän, joita jokainen vuorollaan ikäjärjestyksessä ottivat siemauksen tai palan. Leivän hän dippasi suolaan, en tiedä mistä johtuen. Tämän jälkeen saimme istua ja aloittaa ruokailun.
Ruokaa oli varmaan kymmentä eri lajia. Ne oli valmistanut Iris ja hänen äitinsä. Maistelin kohteliaasti kaikkea, ja hyvää oli. Ruokajuomana oli viini, mutta minulle olisi tarjottu myös Finlandia-vodkaa (no en ottanut)! Muutenkin talonväki oli kiinnostunut kuulemaan Suomesta - puhuttiin mm. Nokiasta ja maanviljelyksestä (josta minulla on hirveästi tietoa...). Iriksen äiti oli viime viikolla saapunut parin viikon lomareissulta Kuubasta, ja hän näytti minulle matkavalokuvia. Jälkiruuaksi nautimme sitruunanlehdistä valmistettua teetä sekä kakkua ja jäätelöä. Sitruunanlehdet olivat Iriksen omasta puutarhasta, ja niitä pitäisi kuulemma saada täältä meidänkin pihasta!
Illallinen oli kerrassaan ihana ja minut otettiin hyvin vastaan. En ikävä kyllä hoksannut ottaa valokuvia! Huomenna on tarkoitus käydä vielä rannalla Iriksen perheen kanssa heti aamusta. Se onkin sitten ensimmäinen uintini välimeressä tällä reissulla.
Kun tulin kotiin, täällä odotti uusi torakka lattialla käpsytellen. En vielä ole ostanut ötökkäspraytä, joten kokeilin josko ilmanraikastinspray olisi tarpeeksi myrkyllistä. No, ei ollut. Keräsin rohkeuteni ja ajatin ötökän rikkalapioon, jolla sinkosin sen pihalle.
Tänään minua on myös purrut itikka ensimmäisen kerran. Niitä täällä ei juuri näy, johtuen varmaan kuivuudesta.
Yritän napsia huomenna kuvia rannalta.
torstai 14. lokakuuta 2010
Perillä
Täällä sitä nyt ollaan.
Lensin tiistaiaamuna ensin Vaasasta Riikaan. Jatkolentoon oli melkein 12 tunnin odotus, joten käväisin Riikan keskustassa, joka ei ikävä kyllä juurikaan säväyttänyt. Kylmä tuuli ja sade ajoi minut nopeasti takaisin lentokentälle, jossa yritin saada vähän nukuttua läppäri ja käsilaukku pehmusteena.
Lento ei alkanut juurikaan sen paremmin - Istumapaikkojen kanssa oli käynyt joku sekaannus, ja monelle eri ihmiselle oli varattu sama istumapaikka. Myös minulla ja jollain toisella oli lipussa sama paikkanumero, ja lentoemäntien ja kenttähenkilökunnan selvitellessä tilannetta kävi ilmi myös, että minun nimeä ei löytynyt matkustajaluettelosta ollenkaan! Katsoivat passin ja kyselivät kaikenlaista. Kentän koneelta kuitenkin löytyi tietoni rekisteristä eikä minua heitetty matkasta. Ei kyllä pahoiteltukaan, enkä saanut minkäänlaista selitystä asiaan.
Laskeutuminen Tel Aviviin pelasti päivän. Öinen kaupunki silmänkantamattomiin jatkuvine valoineen ja korkeine pilvenpiirtäjineen oli todella vaikuttava näky, vaikka sitä pitikin vieressä istuvan, lihavan venäläispariskunnan takaa pienestä raosta tirkistellä. Lentokenttäkin teki vaikutuksen - Siistiä, modernia, avaraa. Hyvä palvelu ja nopeat jonot. Laukutkin olivat jo valmiina hihnalla passintarkastuksesta päästyäni. Passintarkastus meni paljon nopeammin ja helpommin mitä olin odottanut. Kysyivät matkan tarkoitusta ja löivät sitten kolmen kuukauden turistileiman passiin ja käskivät hommaamaan työnantajan kautta viisumin.
Työpaikalta minua tuli lentokentälle vastaan paikallinen sivari ja jatkoimme matkaa Tel Avivista - Ei kuitenkaan Akkoon, niin kuin luulin, vaan Nahariyaan, joka on Akkon lähellä sijaitseva rantakaupunki. Minun oli alunperin ollut tarkoitus mennä Akkoon, mutta jossai välissä tämä(kin) asia oli muuttunut. "-Kin" siksi, että työpaikkani ja toimenkuvani kerkisi muuttua neljästi ennen kuin pääsin Israeliin, viimeisen kerran alle viikkoa ennen lähtöä.
Junamatka Tel Avivista Nahariyaan kesti n. 2 tuntia. Juna oli todella moderni ja maisemat kauniita. Sain matkalla myös ensimmäisen israelilaisen "ystävän", paikallinen mummu tuli juttelemaan ja antoi puhelinnumeronsakin. Sain myös ensimmäisen esimerkin lähi-idän kuumasta luonteesta, kun parikymppinen junan konduktööri tuli valittamaan minua saattavalle sivarille kenkien pitämisestä penkillä, josta heidän välilleen syntyi kunnon väittely. Näin suomalaisen näkökulmasta näytti, että kohta nyrkit heiluu, mutta riita loppui yhtä nopeasti kun alkoikin.
Nahariyaan saavuimme vähän ennen kello kolmea yöllä. Haimme nälkäämme tuoreita leivonnaisia paikallisesta leipomosta, joka oli jostain kumman syystä vielä siihen aikaan auki. Menimme taksilla juna-asemalta asuntolaani ja sain itselleni ihan oman asunnon. Ensin meni kyllä sormi suuhun, kun näin lattialla myrkytettyjä torakoita kitumassa tuntosarviaan heilutellen. Likainenkin asunto hieman oli, mutta avara ja sopivan kokoinen muuten. Päätin että asunto on minulle oikeinkin sopiva ja mitäs muutamasta torakasta. Sitten näin vielä isomman torakan nurkassa ja tuli kyllä kylmä hiki otsalle.
Yön selvisin kuitenkin ja nukuttua sain ehkä kuutisen tuntia. Se oli aika vähän 24 tunnin matkustuksen jälkeen ja aamulla kyllä väsytti. Suihkussa käytyäni soitin työpaikan kontaktihenkilölleni Irikselle, joka kertoi minulle päivän suunnitelmasta. Auto tuli hakemaan minua iltapäivällä ja lähdin tutustumaan Kivunim yhdistyksen (työnantajani) toimistolle sekä Kivunim-ohjelman asiakkaisiin, joita kutsutaan nimellä "participants" eli osallistujat. Vierailin mm. kuulovammaisten ryhmässä, jossa heille opetettiin viittomankieltä. Opin itsekin muutaman merkin :).
Palattuamme takaisin tutustuin myös asuntoni kanssa samassa pihapiirissä sijaitsevaan asuntolaan, jossa tulisin työskentelemään. Asukkaita oli siellä 5 ja he olivat fyysisesti vammautuneita nuoria aikuisia. Sain heti kutsun illallistaa heidän kanssaan. Tilaisuus jäi kuitenkin käyttämättä, kun jäin yhden tytön kanssa asuntolaan auttamaan häntä hiusten värjäyksessä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, joten jouduin käyttämään kaikkia (niitä harvoja) ennalta opiskelemiani heprean sanoja. Tässä muutamia:
Terve / Hei hei = Shalom
Kiitos (paljon) = Toda (raba)
Mitä kuuluu? = Ma ShlomHa?
Ei = Lo
Kyllä = Ken
Hyvä/ Hienoa! = Yofi!
Hyvää yötä = Laila Tov
Hyvää huomenta = Boker Tov
Jäin suoraan siitä yövuoroon. Yövuoroon kuului vain muutamia tiettyjä rutiineja ja lähinnä tärkein tehtävä oli olla paikalla tarvittaessa (puhelin tai itkuhälyttimen päässä). Nukuin ensimmäisen yövuoroni asiakkaiden kanssa samassa talossa, jatkossa saan nukkua omassa "mökissäni". Yövuoro alkaa yleensä klo 11 ja päättyy aamuvuorolaisen tullessa klo 6.30. Ja tämän koko ajan saa yhtä poikkeusta lukuunottamatta nukkua kokoajan :)
Aamulla nukuin pitkään. Nyt olen tässä päivän käppäillyt lähikaduilla, napsinut vähän kuvia, ja siivoillut asuntoa. Taidan vielä käydä kaupungilla illan päälle, sillä huomenna alkaa Sabbath, jonka vuoksi kaupat menee silloin aikaisemmin kiinni ja tänään ovat siksi pidenpään auki.
Kirjoitimpas pitkästi! Ensi kerralla vähän lyhyemmin sitten. Tässä vielä muutama kuva. Ensimmäinen kotipihasta ja toinen lähikadulta.
Lensin tiistaiaamuna ensin Vaasasta Riikaan. Jatkolentoon oli melkein 12 tunnin odotus, joten käväisin Riikan keskustassa, joka ei ikävä kyllä juurikaan säväyttänyt. Kylmä tuuli ja sade ajoi minut nopeasti takaisin lentokentälle, jossa yritin saada vähän nukuttua läppäri ja käsilaukku pehmusteena.
Lento ei alkanut juurikaan sen paremmin - Istumapaikkojen kanssa oli käynyt joku sekaannus, ja monelle eri ihmiselle oli varattu sama istumapaikka. Myös minulla ja jollain toisella oli lipussa sama paikkanumero, ja lentoemäntien ja kenttähenkilökunnan selvitellessä tilannetta kävi ilmi myös, että minun nimeä ei löytynyt matkustajaluettelosta ollenkaan! Katsoivat passin ja kyselivät kaikenlaista. Kentän koneelta kuitenkin löytyi tietoni rekisteristä eikä minua heitetty matkasta. Ei kyllä pahoiteltukaan, enkä saanut minkäänlaista selitystä asiaan.
Laskeutuminen Tel Aviviin pelasti päivän. Öinen kaupunki silmänkantamattomiin jatkuvine valoineen ja korkeine pilvenpiirtäjineen oli todella vaikuttava näky, vaikka sitä pitikin vieressä istuvan, lihavan venäläispariskunnan takaa pienestä raosta tirkistellä. Lentokenttäkin teki vaikutuksen - Siistiä, modernia, avaraa. Hyvä palvelu ja nopeat jonot. Laukutkin olivat jo valmiina hihnalla passintarkastuksesta päästyäni. Passintarkastus meni paljon nopeammin ja helpommin mitä olin odottanut. Kysyivät matkan tarkoitusta ja löivät sitten kolmen kuukauden turistileiman passiin ja käskivät hommaamaan työnantajan kautta viisumin.
Työpaikalta minua tuli lentokentälle vastaan paikallinen sivari ja jatkoimme matkaa Tel Avivista - Ei kuitenkaan Akkoon, niin kuin luulin, vaan Nahariyaan, joka on Akkon lähellä sijaitseva rantakaupunki. Minun oli alunperin ollut tarkoitus mennä Akkoon, mutta jossai välissä tämä(kin) asia oli muuttunut. "-Kin" siksi, että työpaikkani ja toimenkuvani kerkisi muuttua neljästi ennen kuin pääsin Israeliin, viimeisen kerran alle viikkoa ennen lähtöä.
Junamatka Tel Avivista Nahariyaan kesti n. 2 tuntia. Juna oli todella moderni ja maisemat kauniita. Sain matkalla myös ensimmäisen israelilaisen "ystävän", paikallinen mummu tuli juttelemaan ja antoi puhelinnumeronsakin. Sain myös ensimmäisen esimerkin lähi-idän kuumasta luonteesta, kun parikymppinen junan konduktööri tuli valittamaan minua saattavalle sivarille kenkien pitämisestä penkillä, josta heidän välilleen syntyi kunnon väittely. Näin suomalaisen näkökulmasta näytti, että kohta nyrkit heiluu, mutta riita loppui yhtä nopeasti kun alkoikin.
Nahariyaan saavuimme vähän ennen kello kolmea yöllä. Haimme nälkäämme tuoreita leivonnaisia paikallisesta leipomosta, joka oli jostain kumman syystä vielä siihen aikaan auki. Menimme taksilla juna-asemalta asuntolaani ja sain itselleni ihan oman asunnon. Ensin meni kyllä sormi suuhun, kun näin lattialla myrkytettyjä torakoita kitumassa tuntosarviaan heilutellen. Likainenkin asunto hieman oli, mutta avara ja sopivan kokoinen muuten. Päätin että asunto on minulle oikeinkin sopiva ja mitäs muutamasta torakasta. Sitten näin vielä isomman torakan nurkassa ja tuli kyllä kylmä hiki otsalle.
Yön selvisin kuitenkin ja nukuttua sain ehkä kuutisen tuntia. Se oli aika vähän 24 tunnin matkustuksen jälkeen ja aamulla kyllä väsytti. Suihkussa käytyäni soitin työpaikan kontaktihenkilölleni Irikselle, joka kertoi minulle päivän suunnitelmasta. Auto tuli hakemaan minua iltapäivällä ja lähdin tutustumaan Kivunim yhdistyksen (työnantajani) toimistolle sekä Kivunim-ohjelman asiakkaisiin, joita kutsutaan nimellä "participants" eli osallistujat. Vierailin mm. kuulovammaisten ryhmässä, jossa heille opetettiin viittomankieltä. Opin itsekin muutaman merkin :).
Palattuamme takaisin tutustuin myös asuntoni kanssa samassa pihapiirissä sijaitsevaan asuntolaan, jossa tulisin työskentelemään. Asukkaita oli siellä 5 ja he olivat fyysisesti vammautuneita nuoria aikuisia. Sain heti kutsun illallistaa heidän kanssaan. Tilaisuus jäi kuitenkin käyttämättä, kun jäin yhden tytön kanssa asuntolaan auttamaan häntä hiusten värjäyksessä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, joten jouduin käyttämään kaikkia (niitä harvoja) ennalta opiskelemiani heprean sanoja. Tässä muutamia:
Terve / Hei hei = Shalom
Kiitos (paljon) = Toda (raba)
Mitä kuuluu? = Ma ShlomHa?
Ei = Lo
Kyllä = Ken
Hyvä/ Hienoa! = Yofi!
Hyvää yötä = Laila Tov
Hyvää huomenta = Boker Tov
Jäin suoraan siitä yövuoroon. Yövuoroon kuului vain muutamia tiettyjä rutiineja ja lähinnä tärkein tehtävä oli olla paikalla tarvittaessa (puhelin tai itkuhälyttimen päässä). Nukuin ensimmäisen yövuoroni asiakkaiden kanssa samassa talossa, jatkossa saan nukkua omassa "mökissäni". Yövuoro alkaa yleensä klo 11 ja päättyy aamuvuorolaisen tullessa klo 6.30. Ja tämän koko ajan saa yhtä poikkeusta lukuunottamatta nukkua kokoajan :)
Aamulla nukuin pitkään. Nyt olen tässä päivän käppäillyt lähikaduilla, napsinut vähän kuvia, ja siivoillut asuntoa. Taidan vielä käydä kaupungilla illan päälle, sillä huomenna alkaa Sabbath, jonka vuoksi kaupat menee silloin aikaisemmin kiinni ja tänään ovat siksi pidenpään auki.
Kirjoitimpas pitkästi! Ensi kerralla vähän lyhyemmin sitten. Tässä vielä muutama kuva. Ensimmäinen kotipihasta ja toinen lähikadulta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)