Perillä

Täällä sitä nyt ollaan.
Lensin tiistaiaamuna ensin Vaasasta Riikaan. Jatkolentoon oli melkein 12 tunnin odotus, joten käväisin Riikan keskustassa, joka ei ikävä kyllä juurikaan säväyttänyt. Kylmä tuuli ja sade ajoi minut nopeasti takaisin lentokentälle, jossa yritin saada vähän nukuttua läppäri ja käsilaukku pehmusteena.
Lento ei alkanut juurikaan sen paremmin - Istumapaikkojen kanssa oli käynyt joku sekaannus, ja monelle eri ihmiselle oli varattu sama istumapaikka. Myös minulla ja jollain toisella oli lipussa sama paikkanumero, ja lentoemäntien ja kenttähenkilökunnan selvitellessä tilannetta kävi ilmi myös, että minun nimeä ei löytynyt matkustajaluettelosta ollenkaan! Katsoivat passin ja kyselivät kaikenlaista. Kentän koneelta kuitenkin löytyi tietoni rekisteristä eikä minua heitetty matkasta. Ei kyllä pahoiteltukaan, enkä saanut minkäänlaista selitystä asiaan.

Laskeutuminen Tel Aviviin pelasti päivän. Öinen kaupunki silmänkantamattomiin jatkuvine valoineen ja korkeine pilvenpiirtäjineen oli todella vaikuttava näky, vaikka sitä pitikin vieressä istuvan, lihavan venäläispariskunnan takaa pienestä raosta tirkistellä. Lentokenttäkin teki vaikutuksen - Siistiä, modernia, avaraa. Hyvä palvelu ja nopeat jonot. Laukutkin olivat jo valmiina hihnalla passintarkastuksesta päästyäni. Passintarkastus meni paljon nopeammin ja helpommin mitä olin odottanut. Kysyivät matkan tarkoitusta ja löivät sitten kolmen kuukauden turistileiman passiin ja käskivät hommaamaan työnantajan kautta viisumin.

Työpaikalta minua tuli lentokentälle vastaan paikallinen sivari ja jatkoimme matkaa Tel Avivista - Ei kuitenkaan Akkoon, niin kuin luulin, vaan Nahariyaan, joka on Akkon lähellä sijaitseva rantakaupunki. Minun oli alunperin ollut tarkoitus mennä Akkoon, mutta jossai välissä tämä(kin) asia oli muuttunut. "-Kin" siksi, että työpaikkani ja toimenkuvani kerkisi muuttua neljästi ennen kuin pääsin Israeliin, viimeisen kerran alle viikkoa ennen lähtöä.

Junamatka Tel Avivista Nahariyaan kesti n. 2 tuntia. Juna oli todella moderni ja maisemat kauniita. Sain matkalla myös ensimmäisen israelilaisen "ystävän", paikallinen mummu tuli juttelemaan ja antoi puhelinnumeronsakin. Sain myös ensimmäisen esimerkin lähi-idän kuumasta luonteesta, kun parikymppinen junan konduktööri tuli valittamaan minua saattavalle sivarille kenkien pitämisestä penkillä, josta heidän välilleen syntyi kunnon väittely. Näin suomalaisen näkökulmasta näytti, että kohta nyrkit heiluu, mutta riita loppui yhtä nopeasti kun alkoikin.

Nahariyaan saavuimme vähän ennen kello kolmea yöllä. Haimme nälkäämme tuoreita leivonnaisia paikallisesta leipomosta, joka oli jostain kumman syystä vielä siihen aikaan auki. Menimme taksilla juna-asemalta asuntolaani ja sain itselleni ihan oman asunnon. Ensin meni kyllä sormi suuhun, kun näin lattialla myrkytettyjä torakoita kitumassa tuntosarviaan heilutellen. Likainenkin asunto hieman oli, mutta avara ja sopivan kokoinen muuten. Päätin että asunto on minulle oikeinkin sopiva ja mitäs muutamasta torakasta. Sitten näin vielä isomman torakan nurkassa ja tuli kyllä kylmä hiki otsalle.

Yön selvisin kuitenkin ja nukuttua sain ehkä kuutisen tuntia. Se oli aika vähän 24 tunnin matkustuksen jälkeen ja aamulla kyllä väsytti. Suihkussa käytyäni soitin työpaikan kontaktihenkilölleni Irikselle, joka kertoi minulle päivän suunnitelmasta. Auto tuli hakemaan minua iltapäivällä ja lähdin tutustumaan Kivunim yhdistyksen (työnantajani) toimistolle sekä Kivunim-ohjelman asiakkaisiin, joita kutsutaan nimellä "participants" eli osallistujat. Vierailin mm. kuulovammaisten ryhmässä, jossa heille opetettiin viittomankieltä. Opin itsekin muutaman merkin :).

Palattuamme takaisin tutustuin myös asuntoni kanssa samassa pihapiirissä sijaitsevaan asuntolaan, jossa tulisin työskentelemään. Asukkaita oli siellä 5 ja he olivat fyysisesti vammautuneita nuoria aikuisia. Sain heti kutsun illallistaa heidän kanssaan. Tilaisuus jäi kuitenkin käyttämättä, kun jäin yhden tytön kanssa asuntolaan auttamaan häntä hiusten värjäyksessä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, joten jouduin käyttämään kaikkia (niitä harvoja) ennalta opiskelemiani heprean sanoja. Tässä muutamia:

Terve / Hei hei = Shalom
Kiitos (paljon) = Toda (raba)
Mitä kuuluu? = Ma ShlomHa?
Ei = Lo
Kyllä = Ken
Hyvä/ Hienoa! = Yofi!
Hyvää yötä = Laila Tov
Hyvää huomenta = Boker Tov

Jäin suoraan siitä yövuoroon. Yövuoroon kuului vain muutamia tiettyjä rutiineja ja lähinnä tärkein tehtävä oli olla paikalla tarvittaessa (puhelin tai itkuhälyttimen päässä). Nukuin ensimmäisen yövuoroni asiakkaiden kanssa samassa talossa, jatkossa saan nukkua omassa "mökissäni". Yövuoro alkaa yleensä klo 11 ja päättyy aamuvuorolaisen tullessa klo 6.30. Ja tämän koko ajan saa yhtä poikkeusta lukuunottamatta nukkua kokoajan :)

Aamulla nukuin pitkään. Nyt olen tässä päivän käppäillyt lähikaduilla, napsinut vähän kuvia, ja siivoillut asuntoa. Taidan vielä käydä kaupungilla illan päälle, sillä huomenna alkaa Sabbath, jonka vuoksi kaupat menee silloin aikaisemmin kiinni ja tänään ovat siksi pidenpään auki.

Kirjoitimpas pitkästi! Ensi kerralla vähän lyhyemmin sitten. Tässä vielä muutama kuva. Ensimmäinen kotipihasta ja toinen lähikadulta.