Vapailla

Mukava työviikko takana, hieman raskas tosin. Öisinkin tullut pari hälytystä tällä viikolla, mitä ei aikaisemmin ole tapahtunut.

Tänä aamuna päättyi viikon viimeinen työvuoro, ja päätin juhlistaa sitä lähtemällä shoppailemaan. Matkustin sherutilla (jaettu taksi) n. 20 kilometriä Nahariyasta sijaitsevaan ostoskeskukseen, jota minulle oli suositeltu. En muistanut ostoskeskuksen nimeä eikä sherutin kuljettaja puhunut englantia, mutta jotenkin pääsin perille kanssamatkustajien avulla. Matka ei ollut hinnalla pilattu, n. 2 € / suunta.

Ostoskeskus oli suuri, mutta hintataso aika kallis. Tarkoitukseni oli ostaa vaatteita, mutta ne jäivät ikävä kyllä kauppoihin. Totesin, että löydän vaatteet Nahariyan pikkukaupoista halvemmalla. Mukaan lähti sen sijaan musiikkia, Idan Raichelin (http://en.wikipedia.org/wiki/Idan_Raichel) ja Avishai Cohenin (http://en.wikipedia.org/wiki/Avishai_Cohen) CD-levyt. Maksoin niistä yhteensä n. 20 euroa. Kiertelin kauppakeskusta pari tuntia, söin lounaaksi kiinalaista (nam nam) ja palasin sherutilla takaisin Nahariyaan. Matkalla työkaverini soitti, ja kutsui minut illaksi kylään hänen ja hänen poikaystävänsä luokseen. Hänen poikaystävänsä on minun yksikköni vastaava työntekijä, joten tunnen hänet ennestään.

Päästyäni perille Nahariyaan kävin vielä shoppailemassa vähän lisää - ostin mm. hameen, leipomosta tuoretta leipää aamuksi, sekä muistivihkon heprean kurssia varten. Kurssi alkaa sunnuntaina ja ensimmäinen tunti on ilmainen kokeilutunti. Mikäli haluamme jatkaa (minä ainakin haluan!!), opiskelemme 1,5 tuntia kerrallaan kahdesti viikossa. Opettaja ei paljon puhu englantia (totesin tämän ilmoittautuessani kurssille puhelimitse), joten kieltä on pakko oppia nopeaan tahtiin.

Tässä vähän tunnelmia Nahariyan keskustasta tältä illalta.

Päästyäni asunnolle naapurin saksalaiset kävivät vielä kylässä, ennen kuin lähdin työkavereitteni luo vierailemaan. Matkustin heidän luokseen taksilla. Kuski ihmetteli, mistä sain hullun idean tulla Israeliin. En osannut vastata kysymykseen, mutta kuskilla oli oma ehdotus - Ehkä olin unohtanut ottaa lääkkeni?
Täytyy ihailla tätä israelilaisten suorapuheisuutta ja huumoria.

Ilta oli mukava ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Sain taas uusia vierailukutsuja ja uskalsin jopa esittää vastakutsuja, vaikka asunnossani ei ole edes istumapaikkoja vieraille! Mutta se korjaantunee pian, saan tänne luultavasti sohvan ja pöydän. Makkarissa on kyllä jo ennestään yksi sohva, mutta tarvitsen sitä siellä.
Tällä viikolla sain myös keittolevyn ja mikroa muistuttavan pienen uunin ruoanlaittoa varten. Molemmat testattu ja hyvät sapuskat tuli! Nyt alkaa tämä asunto tuntua kodilta. Varsinkin kun "Gekko Kekkoseksi" ristimäni kotigekko otti hatkat! Eipä tarvi enää pelätä, että mihin käsi osuu, kun pimeässä haparoi valonkatkaisijaa.